HoNsU - Huima 66 - 79 (5.10.08)

Huiman levypallovoima liian kova sarja-avauksessa

Kauden ensimmäinen ottelu pelattiin runsaslukuisen kotiyleisön edessä perinteistä paikallisvastustajaa Huimaa vastaan. Ottelu alkoi kotijoukkueen kannalta komeasti, kun Pia Salmisen hypärin ja Rocky Collierin riistosta seuranneen korin myötä HoNsU siirtyi minuutissa 4 - 0 johtoon. Kokenut Huima ei kuitenkaan hätkähtänyt vaan kiri Sanna Jämsenin johdolla rinnalle ja karkasi muutaman riiston ja nopean hyökkkäyksen turvin 6 - 13 johtoon. Tämän jälkeen Mandy Decoud ajoi pariin otteeseen väkisin korille ja kun vielä jakson lopussa Pia päätti perinteisen kokokentän laukkansa koriin ja Salla Viitanen osui jakson loppusekunneilla kolmosen (mikä jäikin sitten ottelun ainoaksi koko joukkueelta), oli tilanne ensimmäisen neljänneksen jälkeen kotijoukkueen johto 20 - 17.

Toinen neljännes olikin sitten kotijoukkueelle sysimusta. Huima haki neljänneksen aikana Kenya Robinsonin johdolla 10 hyökkäyslevypalloa ja nosteli niistä helppoja koreja. Lisäksi sorruimme muutamaan helppoon pallonmenetykseen ja näin Huima pääsi karkaamaan 32 - 42 taukojohtoon. Kolmannella neljänneksellä Huiman ja etenkin Robinsonin hurja levypallopeli jatkui ja kun korinaluspelaamista vahvistamaan hankittu Elise Morrison oli luvalla sanoen pihalla, pääsi vastustaja nostelemaan jatkuvasti ilmaisia pisteitä hyökkäyslevypallojen jälkeen. Viimeisellä kympillä ero kaventui aina 8 pisteeseen ja kotijoukkue näytti taistelevan voitosta kun 4 minuuttia oli jäljellä. Huima ei kuitenkaan päästänyt aivan rinnalle asti, sillä Sanna Jämsen torjui Pia Salmisen lay-upin komeasti ja toisessa päässä Noora Kotisaari kuittasi kolmosen ja ero olikin 6 pisteen sijasta 11 ja peli käytännössä ohi. Loppulukemiksi kirjattiin 66 - 79.

Valmentajan näkökulmasta syyt tappioon olivat melko selkeät: jos häviää levypallot 39 - 56 ja antaa vastustajalle 25 hyökkäyslevyä ei voi voittaa!! Kenya Robinsonille ei levypallotilanteissa (taaskaan) löytynyt pysäyttäjää, mistä kielii saldo 21 levypalloa, joista 12 hyökkäyskorilla. Huiman pisteistä suurin osa tuli joko hyökkäyslevypallosta tai nopeista hyökkäyksistä riistojen tai vastaavasti huonon heittovalinnan jälkeen. Kotijoukkueen heittotarkkuudessa oli myös hieman petrattavaa, sillä kolmosten prosentti oli lähes välikaljan luokkaa (1/12). Lisäksi vapaita lay-uppeja missailtiin urakalla, muuten kelpo ottelun pelannut Mandy etunenässä. Kotijoukkueen pirtein oli Pia Salminen, joka osoitti että polvivamma on taakse jäänyttä elämää ja jalka liikkuu taas entiseen malliin. Raquel Collier taisteli puolustuksessa ja haki 12 levypalloa, mutta katosi ajoittain hyökkäyspäässä. Salla pelasi ajoittain loistavasti, mutta heittosihti kaaren takaa oli kateissa. Elise Morrisonin esitys oli kauttaaltaan vaisu, sillä levypalloja ei tarttunut näppeihin ja puolustus oli luokatonta. Elise on selvästi keskenkuntoinen ja paljon pitää parannusta tapahtua jos meinaa nähdä ensilumet Jyväskylässä.

Paljon oli siis korjattavaa, mutta toki seassa oli hyviäkin asioita. Huiman puolenkentän hyökkäykset saatiin ajoittain melko vaikeiksi ja hyökkäyspäässä nähtiin muutamia lupaavia suorituksia. Matchuppien hyödyntämisessä on kuitenkin vielä paljon petrattavaa etenkin Huiman kaltaista joukkuetta vastaan, joka vaihtaa paljon screenejä. Usein saimme luotua mismatch tilanteen korin alle, mutta viimeinen syöttö vipattiin seinille eikä tilannetta kyetty hyödyntämään. Toisaalta joukkue on ollut kasassa vasta reilun viikon joten luonnollisesti hiottavaa vielä riittää.